Tutustuminen paikalliseen terveydenhuoltoon

Taas on sattunut ja tapahtunu kaikkee... ainakin Pipsalle! Perjantaina oli hirvee ukkosmyrsky. Tuuli ja satoin niin paljon, ettei ollut mitään mahdollisuutta selvitä kuivana. Olimme syömässä ja istumassa iltaa kuten yleensä. Olimme juuri lähdössä kotiin, kun Pipsa tempaisi myrskyssä sateenvarjon auki. Jostain syystä se ei auennut niin kuin piti ja sateenvarjon päässä oleva lukitus nipukka viilsi Pipsan sormen auki. Juoksimme kohti asuntolaa, Pipsa sormi suussa, koska verta vuoti melko kovasti. Olimme litimärkiä kun saavuimme huoneeseemme. Hetken pällistelimme sormeen tullutta haavaa ja päätimme, että on parempi mennä näyttämään sitä myös lääkärille, sillä haava näytti melkoisen syvältä. Kello oli jo melkein yksi yöllä kun lähdimme metsästämään sairaalaa. Ensin meidän täytyi kuitenkin kertoa asuntolan henkilökunnalle mitä oli tapahtunut, jotta pääsisimme asuntolaan takaisin, sillä ovet ovat lukittuna 01-05 välisenä aikana.

Onni onnettomuudessa meidän ystävämme Qho oli taas pelastamassa meidät ja hän kaahasi taksilla asuntolan eteen ja oli mukana tulkkina koko lääkärireissun ajan. Ensin menimme koulun vieressä olevaan sairaalaan. Siellä selvisi, että pelkkä kirjautuminen sisään maksoi 100 000 wonia eli n. 60€. Ei kiitos! On siinäkin koulun sairaala.. Otimme siis taas taksin ja ajoimme toiseen sairaalaan minkä Qho tiesi. Täällä on vaan yksityisiä sairaaloita ja niitä on paljon. Meillä oli parempi onni tälläkertaa, sisään kirjautuminen maksoi vain 17 000 wonia. Taisimme herättää kaikki sairaalan hoitajat, sillä kaikilla oli painautumia naamassa :) Istuimme hoitohuoneessa ja huomasimme seinällä tosi kivan julisteen, jossa oli katkenneita sormia ja käsiä. Siinä oli kuvia ennen leikkausta ja jälkeen jossa raajat oli yhdistetty. Tosi kiva katella sormi veressä sellasia kannustavia kuvia. Hoitajat alkoivat katsella ja puhdistella Pipsan sormea ja sanoivat lääkärin olevan tulossa. Tovin ne sitä puhdistivat ja käärivät pakettiin ja lähettivät RÖNTGENIIN!!! Jopa me tiesimme sen olevan turhaa, mutta täällä ei kuulemma sanota "ei kiitos" sairaalassa. (saattavat jättää hoitamatta) Joten marssimme röntgeniin ja takaisin hoitsujen luo, missä odotti kivempaakin kivempi yllätys.

Hoitaja pyysi Pipsaa verhon taakse neula kädessään. Se oli jotenkin koomista kun Jenni ja Qho jäi verhon toiselle puolelle ja Pipsa huutaa, että "ne pistää mua pyllyyn". Kello oli tuolloin jo puoli kolme yöllä ja olimme kaikki yli väsyneitä, joten nauruahan siitä tuli. Sille ei tullut loppua ennen kuin itse lääkäri tuli paikalle. Lääkäri oli melko nuori ja selvisi, että hän oli valmistunut Kyung Hee:stä eli meidän koulusta. Siltikään kukaan ei puhunut englantia. Outoa. Lääkärit ja hoitajat kyllä opiskelevat englanniksi täällä, mutta eivät puhu. Qho hoiti puhumisen ja kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Pipsan sormi ei tarvinnut tikkejä, joten se vaan teipattiin ja sidottiin harsoihin.

Qho kuuli lääkärin kysyvän koreaksi hoitajilta miksi sormesta otettiin röntgenkuva, koska se ei olisi ollut tarpeellista. Tulimme siihen tulokseen, että sairaala haluaa vaan rahastaa turhilla toimenpiteillä. Ainakin ne ilkeät hoitsut :) Loppu hyvin kaikki hyvin, laskua tuli 99 000 wonia eli sen kuutisen kymppiä. Vastaavaisuudessa täytyy olla varovaisempi.

Siihen 99 000 woniin kuului myös lääkkeet: 1 antibiootti piikki, 3 tablettia 3 kertaa päivässä, kahden päivän ajan. Ei oikeen tiedetä mitä nuo pillerit on, mutta sormi alkaa ainakin parantumaan.

Meillä on maanantaina alkanut mid-term exam (välikoe) viikko ja teimme juuri tänään viimeisen kokeen. Meillä oli 1 koe maanantaina, 2 koetta tiistaina ja 1 tänään. Loppuviikko onkin sitten vapaata. Saas nähdä mitä keksitään...