Sewha hall Dormitory - täällä me asumme!

Aloitimme viikon erittäin reippaasti, nimittäin käymällä koulussa ja siivoamalla. Tämän vuoksi päätimme laittaa myös vähän kuvamateriaalia meijän huoneesta. Pienihän tämä on, mutta aivan soppeli meille.

Olisi kiva viettää aikaa enemmänkin täällä "kotona", mutta vieraiden tuominen tähän asuntolaan on hiukan vaikeaa. Miehet eivät saa vierailla naisten kerroksessa. Naispuoleiset ystävät (jotka eivät asu täällä) tarvivat aina luvan vierailulle sekä vierailija- kyltin kaulaan. Kauhean virallista. Tämän takia vietämme paljon aikaa ulkona istuskellen, koska pihalla on vielä lämmintä. Talven tullessa meidän täytyy keksiä joku paikka ystävien tapaamiseen. Mutta joka tapauksessa tässä on muutamia kuvia meijän kodista.

Sewha Hall Dormitory - meidän asuntola

Vasen puoli on Jennin ja oikea on Pipsan.


Wc/suihkukoppi. On kiva istua vessanpöntöllä ja ottaa samalla myös suihku.. Tai sitten ei :)

Vastapäätä suihkua ulko-oven vieressä on lavuaari ja pari kaappia.

Näkymä ikkunasta. Kyung Hee Boys High School. Jalkapalloa 24/7 :)

Meillä on hyvät oltavat täällä, vaikkakin kokkausmahdollisuudet puuttuvat kokonaan. Alakerrassa on mikro ja kuumaa vettä saa automaateista. Ainut ruoka mitä voimme tehdä on siis kuppinuudelit. Onneksi ulkona syöminen on kuitenkin edullista.

Tervetuloa kyläilemään meidän kottiin! ;)

Muotinäytös ja N tower

Heipä hei taas täältä maapallon toiselta laidalta! Taas on viikko kulunut ja "raskas" kouluviikko takana. Huomasimme, että on kulunut jo kuukausi siitä kun aloitimme reissumme. Aika menee kuin siivillä ja tuntuu kuin mitään ei olisi vielä kerennyt tehdä. Täällä ei kyllä tekeminen lopu kesken! Mutta aletaampa kertaamaan meidän viikkoa...

Viime lauantai oli kiireinen. Olemme tavanneet söpön korealaisen pariskunnan (Jess ja Lena) ja he pyysivät meitä vierailemaan paikallisessa englannin kielen opistossa. Nuoret pitävät englannin kielen opiskelua tärkeänä ja ovat jopa pois yliopistosta sen vuoksi. Jess ja Lena ovat oppilaita siellä ja he halusivat antaa myös kavereilleen mahdollisuuden puhua englantia ulkomaalaisen kanssa. Siis oikeesti, minä ja Jenni puhumaan ja opettamaan englantia korealaisille. :) Meillä oli todella hauskaa ja huomasimme kuinka kaikki halusivat tulla meille puhumaan ja kuinka meitä katottiin ja osoteltiin. Kaikki olivat ihmeissään kuinka hyvää englantia puhumme vaikka se ei ole meidän äidinkielemme. Hyvä me!!

Opistolta meidän piti kiiruhtaa kohti kampusta ja mahtavaa muotinäytöstä. Kaverimme E-Jay valmistuu pian vaatesuunnittelijaksi ja hän kutsui meidät katsomaan muotinäytöstä jossa esitetään kaikkien valmistuvien lopputyöt. Opistolta kesti yllättävän kauan tulla takaisin kampukselle joten juoksimme kohti paikkaa missä muotinäytöksen piti alkaa klo 19. Olimme paikalla tasan klo 19 ja kuulimme että muotinäytös alkaakin vasta klo 19.30. Olisihan se pitänyt muistaa, että koreassa aloitus aika on "lähde kotoa" aika! :D

Koulumme vanhin rakennus Grand Auditorium, jonka edessä muotinäytös oli.

E-Jaylle oli tosi tärkeää, että olimme katsomassa näytöstä ja kannustamassa häntä. Oli kuulemma tehnyt vuoden töitä vaan tämän yhden näytösen takia. Tässä muutama kuva näytöksestä sekä video, jossa näkyy ensin mallien päällä vaatteita ja lopuksi lavalle tulevat itse suunnittelijat.

Pipsalla sattui pieni haaveri lauantai iltana. Pipsalta lohkesi etuhammas kun hän hörppäsi olutta pullosta. Joku ohikulkija tönäisi pulloa ja Pipsa nielaisi hampaanpalasen. Noh, siitähän seurasi sitten tutustuminen korealaiseen hammaslääkäriin. Onni onnettomuudessa, kaverimme Qhon setä on hammaslääkäri ja omistaa myös ison ja hienon yksityisen hammasklinikan. Niimpä maanantaina Qho vei Pipsan hammaslääkäriin ja Pipsa sai hampaan korjattua. Setä oli todella mukava, koska hän ei ottanut toimenpiteestä mitään maksua. Eli ei mitään pahaa sanottavaa korealaisesta hammashuollosta.

Tiistai ja keskiviikko meni ihan häneksi. Nimittäin innostuimme vähän ottamaan päikkäreitä molempina päivinä. Tiistain päikkärit kestivät vain 4 tuntia ja keskiviikkona 3,5t, joten voitte kuvitella että muuta ei oikein ehditty tekemäänkään.

Viime torstaina päätimme lähteä katsomaan Seoulin nähtävyyksiä. Menimme katsomaan miltä tämä kaupunki näyttää ylhäältä päin katsottuna. N tower (Seoul tower) on yksi tämän kaupungin nähtävyyksistä joka on pakko kokea. Torni sijaitsee kukkulan päällä ja se on 479,7m veden pinnan yläpuolella. Eli voitte vain kuvitella kuinka hienosti sieltä näkee koko kaupungin. Menimme kukkulan päälle taksilla, koska sinne kiipeäminen olisi kestänyt kauan. N towerin alapuolella on paikka, minne jokainen saa viedä oman lukon muistuttamaan jostain tärkeästä. Siellä on esimerkiksi lukkoja, joihin on kaiverrettu rakastavaisten nimiä yms. Jokainen pitää avaimen itsellään, joten se voi säilyä siellä vaikka läpi elämän.




Onneksi menimme tornille viikolla, koska viikonloppuisin se on erittäin suosittu turistinähtävyys ja varmasti täynnä ihmisiä. Tässä pari kuvaa Seoulista ylhäältä katsottuna.



























Perjantaina ohjelmassa oli rock-konsertti. Me saatiin kutsu parilta korealaiselta opiskelijalta. Konsertti oli meidän koulun lääketieteen opiskelijoiden järjestämä, joten "rokkarit" olivat tulevia lääkäreitä, ja valitettavasti musiikki myös kuullosti siltä. Ensimmäisten biisien jälkeen meidän teki mieli lähteä pois, mutta emme kehdanneet lähteä, koska moni tuli kiittelemään meitä saavuttuamme paikalle.
Nautimme siis melkein koko konsertin. Yhden biisin aikana tuli oiva tilaisuus karata, koska ihmiset menivät jammaamaan lavan eteen, joten kukaan ei nähnyt meidän pakoa. Kyllä tinnitti korvissa tuon konsertin jälkeen, huhhuh.

Lauantaina oli kauan odotetut Kyung Hee University bileet, eli meidän koulun omat kemut. Ennen bileitä kävimme illastamassa ruotsalaisten tyttöjen kanssa ja sen jälkeen liityimme muiden vaihtareiden seuraan meidän kantapaikkaamme, Bud-Baariin. Se on mukava paikka, koska henkilökunta tykkää ulkomaalaisista ihmisistä ja saamme todella mukavaa palvelua siellä. Bileet olivat Hongdaessa, joka on kuuluisa lukuisista yökerhoista. Olimme aika otettuja, sillä saavuttuamme sisälle, meille laitettiin käteen VIP-rannekkeet. E-jay oli hommannut meidät tietämättämme VIP-listalle, ja se tuntui oikein mukavalta. Paikka oli niin täynnä ihmisiä, että välillä oli ihan hyvä huilata ja istua alas. Ainoat tuolit ja pöydät sijaitsivat VIP-aitiossa, joka tietenkin sopi meille aivan mainiosti :)

Jennin poikakaveri Tommi ja Jennin äiti Irene ovat ostaneet lentoliput Seouliin ja he tulevat katsomaan meitä 28.10-5.11. Jenni odottaa innolla tulevia vieraita :)

Nyt on pakko alkaa keskittymään kouluun oikein urakalla, koska koulussa alkaa viikko nro. 5 ja lukukauden välikokeet lähestyvät. Ne pidetään viikoilla 6 & 8, joten lukemista on paljon!! Sekä viikolla 7 on markkinoinnin kurssin esitelmät..... IIIIK! Me joudutaan tekemään ne yksilötöinä, joten sekin tuottaa vähän päänvaivaa.

Pidämme kiinni suomalaisuudesta joka päivä katsomalla salkkareita ja syömällä salmiakkia :) Mahtavaa!! Olemme myös seuranneet uusia sarjoja nimeltä kadonneen jäljillä ja totuuden hetki. Kadonneen jäljillä on uusi lempparimme, ja itkemme jokaisen jakson aikana niinku pölijät. Montakohan nenäliinaa kului viimejaksonkin aikana? Ei pysty ees laskemaan..
Mutta, mahtaakohan joku tietää miksei viime perjantain (25.9) salkkareiden jaksoa tullut nettiin? Meidän lauantai päivä oli melkein pilalla ilman saliksia.

Huomenna maanantaina meidän koululla järjestetään International evening, johon on kutsuttu ulkomaalaisia opiskelijoita. Menemme sinne huomenna, koska siellä saa ilmaista pizzaa, heh. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.


Yritetään muistaa päivitellä tätä blogia hiukan useammin :)

IFCC ja muuta mukavaa

Tervehdys vaan taas täältä suuresta maailmasta.
Paljon on taas ehtinyt tapahtua ja paljon olemme taas nähneet.

Viime torstaina päätimme lähteä viemään tietojamme Suomen suurlähetystöön. Luulimme, että pääsisimme höpöttelemään suomenkielellä virkailijoiden kanssa, mutta he eivät tainneet puhua edes englantia. Joten visiitti oli hyvin nopea. Kävimme viemässä sinne tietoja meistä ja lähiomaisistamme, joita voidaan käyttää kriisitilanteen tullessa. Nyt on paljon turvallisempi olo. Meistä pidetään huolta :)



Huomattiin suurlähetystön edessä oleva suihkulähde alue, joka oli enimmäkseen lasten suuressa suosiossa. Pienet lapset vilvoittelivat suihkussa ja juoksivat ympäri suihkulähdettä avojaloin. Pitihän meidänkin käydä ottamassa kuva suihkulähteellä, ja saatoimme myös hiukan kastella varpaitamme. Kyllä lapsetti!!




Vaikka päivän tehtävänä oli vierailla suurlähestystössä, päätimme kuitenkin katsella vähän ympärillemme, koska oltiin aika kaukana asuinalueeltamme. Nähtiin kadulla eräs vaihtari meidän koulusta (aika jännää näin isossa kaupungissa), ja hän antoi meille hyvän vinkin. Ihan siinä lähistöllä oli Seoulin vanhin palatsi, Gyeongbokgung. Se oli toiminnassa vuoteen 1592 asti, jonka jälkeen se paloi maan tasalle ja oli raunioina 300 vuotta. Vuonna 1865 se rakennettiin jälleen omaan loistoonsa ja kuningas Gojong muutti asumaan sinne. Paikka on tällä hetkellä erittäin suosittu turistinähtävyys, jonka alueella on 330 erilaista rakennusta. Sinne täytyy vielä palata uudelleen, sillä menimme sinne liian myöhään iltapäivällä, emmekä ehtineet nähdä kaikkea haluamaamme.

Pääsisäänkäynti






Taas on tapahtunut viikonlopun aikana vaikka mitä. Ensinnäkin täällä meidän koulussa toimii IFCC eli International friendship & Culture Club, joka järjestää meille vaihtareille erilaista tekemistä ja tapahtumaa kuluvan lukukauden aikana. IFCCn jäsenet ovat korealaisia opiskelijoita, jotka haluavat viettää aikaa meidän ulkomaalaisten kanssa ja myöskin haluavat auttaa meitä arjen pienissä askareissa. Perjantaina meillä oli ensimmäinen tutustuminen kyseiseen clubiin, ja meillä oli tosi hauskaa. Aluksi menimme pieneen clubin esittelytilaisuuteen ja sen jälkeen syömään korealaiseen ravintolaan. Tämä ravintola ei ollut yhtään niin mukava kuin aikaisemmat, sillä ravintolassa istuttiin lattialla. Oli siinä vähän suomen tytöillä tekemistä ettei jalat puutuneet kokonaan. Siihen kuin yhdistää puikoilla syömisen, voitte kuvitella mikä on lopputulos. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja seura mitä parhainta. Syönnin jälkeen menimme isolla porukalla koulun lähistöllä olevaan pubiin, joka oli ilmeisesti varattu vain meidän seurueelle. Tämän jälkeen suuntasimme Hongdaen kaupunginosaan joka on tunnettu lukuisista suurista yökerhoista.


Tässä kuvassa on poika IFCCstä sekä Linnea Ruotsista ja tietysti me. Huomatkaa 3 litran olutkannu. Täällä on tapana tilata iso kannu olutta, josta sitten kaikki voivat juoda.

Lauantaina kävimme Linnean ja Annan (molemmat ovat ruotsalaisia) kanssa Namdaemun marketissa. Sieltä löytyy kaikkea krääsää ruoasta tavaroihin. Siellä voi viettää kokonaisen päivän kiertelemällä suurissa tavarataloissa sekä tutustumalla katukauppoihin, näkemättä silti kaikkea. Tämä kaupunginosa ei nuku koskaan, koska kaupat ovat auki läpi vuorokauden.

Näin ei kyllä voi myydä kanaa suomessa, ilman että siihen puututtaisiin. Ei ole nimittäin hirveän hygieenistä, jos kanat lojuvat päivän keskellä ostoskatua.


Hetken käveltyämme päädyimme jälleen Myeong-dongiin, ja tarttuihin sieltä taas matkaan paita jos toinenkin. Siellä ei voi käydä ostamatta mitään, näin se vaan on! :)

Sunnuntaille meille oli taas järjestetty ohjelmaa IFCCn toimesta, ja menimme suurella porukalla (55 ihmistä) risteilylle Han Riverille, joka halkaisee Seoulin kaupungin kahteen osaan. Risteily kesti noin tunnin ja se oli ihana. Näin monen ihmisen mahduttaminen samaan metroon oli välillä vähän haastavaa, mutta onnistuimme siinä kuitenkin hyvin. Han Riveriltä näimme paljon korkeita taloja ja tajusimme, että olemme todellakin isossa kaupungissa.




Pimeän koittaessa leiriydyimme ryhmämme kanssa Han Riverin varrella olevalle puistoalueelle ja nautimme piknikistä. IFCCn porukka oli tilannut meille pizzaa, jota söimme hyvillä mielin uskomattoman hienossa ympäristössä. Puisto oli erittäin suosittu pariskuntien ajanviettopaikka, joten meilläkin tuli vähän ikävä Anttia ja Tommia. <3

Nyt alkoi taas kouluviikko, joten katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Seoul, What a lovely place!

Hieman on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta, mutta yritetäämpäs tässä muistella mitä ollaan tehty.

Ollaan tosi hyvin kotiuduttu tänne. Alkaa tuntua jo siltä, että oltais oltu täällä jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa kaksi viikkoa alkaa tulla vasta täyteen. Täällä on ehtinyt tapahtua tosi paljon kaikkea uutta ja mahtavaa. Ollaan saatu uusia kavereita, tutustuttu paikkoihin ja vietetty mukavaa aikaa.


Viime viikonloppuna oltiin ulkona muiden vaihtareiden kanssa. Menimme läheiseen pieneen baariin istuskelemaan iltaa, ja melkein kaikki vaihto-oppilaat olivat siellä. Juttelimme, tutustuimme toisiimme ja joimme paikallista olutta. Illan vaihtuessä yöhön menimme takseilla kaupunginosaan nimeltä Itaewon, joka on tunnettu lukuisista yökerhoista sekä länsimaalaisista ihmisistä. Oikeastaan Itaewonissa on paljon amerikkalaisia sotilaita, jotka ovat täällä armeijan komennuksella. Joten se on ainakin paikka missä me ei tunneta itseämme niin "erilaisiksi" verrattuna paikallisiin ihmisiin.


Olemme huomanneet sen, että ihan sama missä olemme kahdestaan tai mitä teemme, niin joku katsoo meitä AINA. Eli pitää yrittää käyttäytyä kunnolla. Varsinkin metrossa kun seuraa ihmisiä, niin kaikki tuijottavat meitä. Mutta katse ei tarkoita mitään pahaa, he ovat kuulemma vain uteliaita, koska olemme erinäköisiä ja värisiä. Vaalea tukka on täällä todellinen harvinaisuus. Eräs paikallinen opiskelija jopa sanoi, että meistä tulee tämän lukukauden aikana vielä kuuluisia yliopistoalueella. Olemme ainoat blondit ystävykset siellä :)

Me ollaan saatu paljon uusia kavereita, mutta yhdestä voisimme kertoa vähän enemmän. Kävelimme sunnuntaina kotia päin illalliselta ja edessämme kävelevä korealainen poika katsoi meitä hiukan oudosti. Hän hidasti vauhtia ja kysyi meiltä mistä ollaan kotoisin. Kerroimme olevamme suomalaisia, ja hän sanoi arvanneensa sen koska meidän puhe kuullosti niin tutulta hänen korvaan. Hän oli ollut juuri 7kk vaihto-opiskelemassa Virossa, joten tämän takia hän tunnisti suomenkielen. Se oli erittäin hauska sattuma, koska se tapahtui keskellä pimeää sivukujaa keskellä ei mitään. Tämän pojan nimi on Qho Lee ja olemme olleet Qhon kanssa paljon tekemisissä siitä lähtien. Hän on ollut todella kiltti ja auttanut meitä paljon; mm. kännyköiden hankinnassa. Koska paikalliset eivät puhu englantia, oli hänen apunsa korvaamaton kännykkäkaupoissa.


Tässä meidän puhelinnumerot: Pipsa +821058480787 ja Jenni +821058112405
Voimme vastaanottaa puheluita, mutta ilmeisesti tekstarit ei tule perille.

Ostimme yhtenä iltana iltapalaksi korealaista erittäin suosittua pikaruokaa. Sitä myydään joka kadun kulmalla, mutta emme tiedä miksi niitä kutsutaan. Upporasvassa keitettyjä vihanneksia, perunaa, ja mitä nyt ikinä niistä paljastuukaan sisältä sekä annoksen päälle kaadetaan chilikastiketta. Noh, päätimme kokeilla niitä joten ostimme molemmat annokset mukaan ja tulimme asunnollemme syömään. Maku oli erittäin outo ja vaati aluksi totuttelua. Kun vihdoin päästiin edes vähän kiinni makuun niin Pipsan ruoasta löytyi pieni ylläri. Pipsa kiljaisi aika kovaan ääneen, koska säikähti näkyä. Siellä oli mustekalan lonkero, jota emme todellakaan osanneet odottaa. Menetimme täysin ruokahalun ja samalla teitettiin myös ruoat roskiin. Tämän kokemuksen jälkeen ollaan kierretty kyseiset ruokakojut kaukaa.


Hauskaa kun täällä kaikki ruoka laitetaan pussiin. Tältä siis näytti meidän iltapala.

Olemme aloittaneet opiskelun erittäin ahkerasti!!
Luimme läksyjä sunnuntaina yli 3 tuntia. Eli olemme olleet todella reippaita. Yksi mielenkiintoisimmista kursseista mitä valitsimme on wine sommelier management. Kurssilla käydään läpi viinien historiaa, valmistusta ja pääsemme myös maistelemaan erilaisia viinejä. Opettajana meillä on ranskalainen viini-professori, joka varmasti tietää kaiken viineistä. Tässä hauska kuva teille meidän luokkahuoneesta. Pulpeteissa on valmiina sylkykupit viininmaistelua varten, ettei vahingossakaan nielaista yhtään kulausta :)











Tänään päätimme lähteä koulun jälkeen pienelle sightseeing-kierrokselle. Ensimmäisenä kohteena meillä oli Itaewon, jonka halusimme nähdä myös päivänvalossa. Se oli pieni paikka. Kiertelimme ympäriinsä ja napsästiin myös muutama kuva.

Me ei oikein ymmärretä paikallista tapaa parkkeerata autoja. Autot ovat aina mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten tämäkin. Joskus saa ihmetellä ovatko kuljettajat tulleet takakontista pois, koska autot on survottu niin pieniin rakoihin.

Moulin Rouge ja SIMO HAIR.. Mielenkiintoisia nimiä näillä pienillä putiikeilla :)

Seuraava kohteemme oli kaupunginosa nimeltä Seoul Station. Siellä oli paljon isoja hienoja rakennuksia, mutta ei paljon nähtävää. Tai ainakaan emme löytäneet mitään muuta kuin McDonaldsin ja Pizzahutin. Tässä kuitenkin muutama kuva huikeista isoista rakennuksista.



















Viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin paikka missä kävimme tänään, oli Myeong-dong.
Olemme käyneet siellä jo kerran aikaisemmin ja se on todellinen shoppaajan paratiisi. Muutenkin sieltä saa semmoista ison kaupungin tuntua. Myeong-dong on kuuluisa sen pitkistä ostoskaduista, joita menee ristiin rastiin keskustassa. Kadulla on aina molemmin puolin liikkeitä useissa kerroksissa, sekä kävelyväylällä paljon kojuja joissa myydään kaikenlaista ruokaa ja tavaraa. Se on myös suurimmaksi osaksi erittäin halpa paikka, koska kilpailu on kovaa. Näimme myös Cuccin ja Chanelin liikkeitä, jotka eivät tietenkään ole halpoja eikä meitä varten. Mielummin ostamme laukkumme ja kenkämme katukauppiailta 6 eurolla.







Kello alkaa lähenemään jo kahta yöllä, joten jatketaan kirjoittelua joku toinen kerta. Yritämme ehtiä päivittelemään tätä sivustoa hiukan useammin :)

Koulu alkoi!

Eilen keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa omatoimisesti syömässä koulun ravintolassa. Pipsa söi jotain alkukeittoa, pihviä, riisiä ja 4kpl ranskalaisia. Jennin lautaselta löytyi alkulitku ja riisirulla, joka sisälsi levää, kasviksia ja n.3kpl katkarapuja. Keittiöntäti tursutti käärön päälle sinappia ja jotain vihreää kastiketta. Täällä annosvaihtoehdot ovat esillä ruokalan edustalla, joten se helpottaa ainakin meitä ruoan valitsemisessa. Ruoka-annokset annetaan aina tarjottimille valmiiksi koottuina, joten se selittääkin miksi kaikki ihmiset ovat täällä lähes saman kokoisia :) 

Tänään keskiviikkona oli siis ensimmäinen oikea koulupäivä. Palasimme koulusta hymyssä suin, koska tunnit olivat ihan mukavia. Meillä oli tänään International Business ja Theory of Marketing kurssit. Oikeastaan hyvä mieli johtui siitä, että saatiin mukava vastaanotto koulussa. Esimerkiksi International Business- kurssin jälkeen eräs korealainen poika kysyi, että voisiko liittyä meidän ryhmään ja tehtäisiin hänen kanssaan ryhmätyö kyseiselle kurssille. Emme nyt muista hänen nimeään (Jan, Jen tai Jun :D), mutta hän oli ollut vuoden vaihdossa Norjassa ja oli varmaan siksi kiinnostunut tutustumaan meihin. Meidän ryhmässä on myös Saksalainen tyttö nimeltään Sabina, joka on tosi mukava.

Meidän kouluyksikkö eli College of Business Administration on aivan uusi rakennus, jota kyllä etsimme aamulla kauan (meille oli jaettu vanhentuneet kartat). Yleensäkin koko yliopisto-alue on siisti ja siitä pidetään huolta jatkuvasti. Aamulla kun etsimme oikeaa rakennusta, saimme samalla kunnon aamujumpan. Ylämäet ovat ihan järkyttävän jyrkkiä, koska koulumme sijaitsee vuorella. Koulumatka sujuu kuitenkin viihtyisästi aamu auringon paistaessa ja musiikin soidessa kaiuttimista ympäri kampusta. Koska meillä oli tänään koulua vain kello 12 asti, päätimme lähteä katselemaan vielä uudestaan Dondaemun-kaupunginosaa. Löysimme lukuisia "fashion-mall" nimisiä rakennuksia, missä oli sadoittain liikkeitä monessa kerroksessa. Valitettavasti rahamme säästyivät, koska putiikit aukesivat ainakin tänään vasta illalla klo 21. Täällä harrastetaan nimittäin yöshoppailua. Muutenkin tuntuu että täällä ihmiset valvovat todella myöhään, mutta heräävät myöskin aikaisin. Tässä kuitenkin muutamia kuvia Dondaemunista, joka on tunnettu lukuisista kaupoista ja ostoskeskuksista.

Toisessakuvassa maistoimme paikallista pussihotdogia. Ei täällä kyllä koti-ikävä pääse helposti yllättämään, koska hodari oli täynnä kaalilaatikkoa :). Eli sellaista kaali-jauheliha sekoitusta, nakki sekä mausteet. Oli todella hyvää!

Pitkän kaupunkikierroksen jälkeen palasimme metrolla takaisin meidän huudeille. Olimme aivan puhki, koska lämmintä on ollut 29 astetta eikä pilviä näy missään. Ottaa voimille shoppailu tämmöisellä ilmalla. Ollaan joskus menty kauppaan sisälle vain sen takia, että siellä on ollut ilmastointi.

Koreassa ei ole varsinaista kahvilakulttuuria, joten sopivia kahvittelupaikkoja on välillä todella vaikea löytää. Meidän lähellämme on kuitenkin muutamia ketjukahviloita kuten esim. Starbucks, Dunkin Donuts ja Coffee Beans and Tea Leafes, jossa vierailimme tänään. Koska takana oli erittäin kuuma päivä, päätimme kokeilla paikallisten suurta herkkua, Jääjuomia. Pipsa joi Green Tea Laten jäillä ja Jenni joi Passion Fruit Laten jäillä. Täällä kahviloissa kysytään aina, halutaanko kahvi kuumana vai kylmänä jäiden kera. Jääjuomat olivat mielenkiintoisen makuisia. Ehkä löydämme vielä oman suosikkimme tästä kirjavasta joukosta.

 

Eilen löysimme yliopistomme pääportin vierestä ison ostoskadun, joka oli täynnä erilaisia kenkä- ja vaatekauppoja sekä kynsistudioita. Täällä paikalliset ihmiset hoitavat kynsiään paljon, joten mekin päätimme kokeilla. Löysimme kivannäköisen kynsistudion nimeltään Eve`s nail ja varasimme sieltä ajan kynsienhoitoon, koska kynsistudion omistaja osasi puhua englantia. Emme tietenkään tyytyneet pelkkään manikyyriin, vaan päätimme samantien hemmotella itseämme kunnolla geelikynsillä. Kynsistä tuli mahtavat! He tekivät niitä noin 2 tuntia, ja lopputulos oli hyvä. He ottivat meistä jopa kuvia, kun istuimme laitattamassa kynsiämme. Alla Jennin kynnet ja päällä Pipsan kynnet.

 

Päivä oli lyhyesti sanottuna erittäin mukava tyttöjenpäivä. Huomenna meillä on vapaapäivä koulusta (niinkuin joka torstai) ja aiomme hoitaa ainakin muutamia kouluun liittyviä asoita. Emme vielä tiedä tarkemmin suunnitelmistamme, mutta olisi todella mukava käydä maistamassa oikeaa paikallista ruokaa oikeassa ravintolassa. Se jää nähtäväksi uskallammeko kokeilla sitä vielä :)