Hoegi-dong, meidän asuinalue

Lähdettiin kolmestaan (Jenni, Pipsa ja Iisakki) lauantaina etsimään aamupalaa ja päädyttiin Starbucksiin kahville. Kahvi oli tosi hyvää ja tuli tarpeeseen. Oikeastaan koko lauantai päivä meni lähistöä tutkaillessa. Asumme ilmeisesti jossain kaupungin laita-alueella, koska täällä on todella suppea valikoima esimerkiksi kengistä, laukuista ja vaatteista. Muuten kyllä tässäkin kaupunginosassa riittää nähtävää. Löysimme pienen putiikin josta rohmusimme koulutarvikkeita ja kaikkea pientä ihanaa härpäkettä. Siellä oli kaikkea prinsessatavaraa, josta Iisakki ei ollut niin kauhean kiinnostunut. Jenni osti pinkin lompakon, joka on ihana!

Tältä näyttää meidän asuinseutu.

Hetken kierrettyämme Pipsalle iski kauhea nälkä, koska ei ollut syönyt mitään koko päivänä. Pipsa himoitsi kanankoipia, joita myydään paikallisissa katukeittiöissä. Pipsa luuli tilanneensa yhden kanan koiven, mutta annos näytti lähinnä kokonaiselta kanalta. Se oli tosi hyvää ja Pipsakin tuli vähän paremmalle tuulelle saadessaan lihaa.

Vihdoin kun Pipsakin sai hymyn huulille kävimme valokuvausliikkeessä. Koulu tarvitsee meistä passikuvat, joten päätimme hankkia sellaiset. Hyvin onnistui kuvien otto pelkkää elekieltä käyttäen ja myyjä oli niin kiinnostunut meistä, että halusi nähdä google earthista mistä päin tulemme. Oli hassua nähdä kun se mies katseli internetin kautta kuvia toripolliisista ja kauppahallista.

Lauantai päivä oli aika pilvinen ja synkkä, mutta silti hiostavan lämmin. Ajateltiin, että olimme ansainneet oluet ja etsimme lähimmän kivan näköisen pubin. Se oli tosi hieno paikka. Täällä on tapana tilata ruokaa juomien yhteydessä ja sekin tuli meille aivan uutena yllätyksenä. Emme nimittäin saaneet pelkkiä oluita. Tilasimme sitten kuivalihaa sekä ranskalaisia muodon vuoksi. Ihan hyvää oli. Olut oli tosi hyvää ja kylmää. Otimme kaikki eri merkkistä olutta, mutta silti kaikki osottautui juomisen arvoiseksi. Kuivalihan kanssa tuotiin sakset, koska se oli kovaa ja vähän sitkeääkin. Täällä on myös tapana tuoda pöytään aina jotain naposteltavaa. Joka paikassa pöytään tulee ensimmäiseksi kupillinen jotain snacksejä. Kuultiin että joskus pöytään tulee automaattisesti ruokaa ilman tilausta, mutta se näkyy kuitenkin loppulaskussa. Oluet maksoi 3500wonia eli karkeasti noin reilu 2€. Täällä kaikki on todella halpaa.

Tässä hieman hintaesimerkkejä:

1€ = n. 1700won

• Puolen litran olut kaupassa 3700won
• Puolen litran kokis 1450won
• Tupakka-aski 2500won
• 8kpl banaaneja 2000won
• Kuppinuudeli 900won
• Jäätelöt n.400 w

Kaupoissa liha- ja kalatiskit eivät ole kovin houkuttelevan näköisiä. Haju on kauhea ja lajit ovat tuntemattomia. Kalatiskiltä taisimme tunnistaa vain mustekalan.

Ravintoloissa ruoka on ainakin tuoretta, koska syötävän merenelävän voi itse valita ravintolan edessä olevista akvaarioista. Tällaiset ravintolat näyttivät olevan erittäin suosittuja, koska ne olivat lähes täynnä.

Pitkän päivän jälkeen palailimme asunnolle ja huomasimme lähikaupan pihalla porukan vaihtareiden näköisiä ihmisiä. Kävimme viemässä ostokset sisälle ja menimme tutustumaan heihin. Illan mittaan kaupan pihalle kerääntyi paljon vaihtareita oluen pariin. Istuimme, juttelimme, pelasimme korttia ja tutustuimme toisiimme.

Porukka oli tosi mukavaa. Opiskelijoita oli mm. Venäjältä, Saksasta, Koreasta, Usasta ja Australiasta. Lähdimme Brianin (USA) ja Vivianin (Australia) mukaan paikalliseen baariin josta sitten suuntasimme 30min taksiajelun jälkeen clubille. Kuvassa näkyy 3litran olutkannu, joka tulee isossa seurueessa paljon halvemmaksi; 10 000wonia. Yökerhossa tanssimme puoli viiteen aamulla ja otimme taksin takaisin kotiin. Eihän se taksikuski ihan heti ymmärtänyt minne olimme menossa, joten taksimatkasta tulikin sitten hieman pidempi. Jokatapauksessa taksi tuli maksamaan n.3€/hlö. Jalat rakoilla ja väsyneinä palasimme huoneeseemme n. 5:30am.

Tämä sunnuntai päivä menee huoneessa lepäillessä ja voimia kerätessä, sillä huomenna on ensimmäinen koulupäivä.

Pipsa & Jenni

Perillä ollaan!

Saavuimme Seouliin klo 8 aamulla paikallista aikaa. Ensimmäiset fiilikset paikasta antoi taksikuski joka ei puhunut sanaakaan englantia. Tulimme kuitenkin hienolla tilataksilla noin tunninverran ja saavuimme Kyunghee Universityn kampukselle, jossa meitä odotti täysi kaaos. Taksi jätti meidät ovelle ja heitti laukut pihalle. Siinä me sitten seisoskeltiin ja ihmeteltiin, että mitäs nyt. Niin tosiaan, meitä on täällä jo kolme suomalaista kun Iisakki saapui samaan aikaan. Iisakki on Tampereelta ja olemme viettäneet ensimmäisen päivän hänen kanssaan. Kukaan asuntolassa ei puhunut englantia ja saimme ensin kierrellä ja etsiä minne mennä. Sitten onneksi saimme huoneemme avaimen ja pääsimme hengähtämään. Huone on tosi siisti ja ONNEKSI ilmastoitu. Tuolla ulkona kun on sellaset 30 astetta lämmintä. Ihanaa. Saatiin myös ihan uudet tyynyt ja peitot mikä oli kans tosi hyvä juttu.

Nyt olemme kuitenkin päässet purkamaan tavarat kaappeihin ja huone alkaa tuntua jo paljon kodikkaammalta. Ei olla vielä törmätty muihin vaihtareihin, ja tuntuu että olemme korean ainoat länsimaalaiset.
Lähdettiin vähän kattomaan mistä täältä sais ruokaa ja ostamaan vähän elämiseen tarvittavia tavaroita ja törmättiin Seoulin hyvin suunniteltuun sähköverkostoon. Iisakki varottelikin ettei kannata kovin myrskyllä olla liikenteessä. Eli tämä ylhäällä oleva kuva on ihan meidän asuntolan vieressä olevalta kadulta, ja se ei ollut ainoa katu joka näytti tältä.


Löytyi sitten vihdoin yks paikka johon uskaltauduttiin mennä. Todettiin, että seuraavalla kerralla mennään sellaseen paikkaan missä on muitakin syömässä :)




Ruoka oli kyllä ihan syötävää, mutta ruokalistan tulkinta ja tilaaminen oli aika vaikeaa. Kyllä elekieli on täällä se ykkönen jos aikoo ostaa jotakin.

Ruoan jälkeen keräsimme voimia vielä pieneen kierrokseen kampus alueella. Koska koulumme sijaitsee vuorisella aluella niin joudimme kävelemään välillä tosi jyrkkiä mäkiä. Pakarat on ainakin treenattu kun täältä tullaan pois ;)


Tässä on kuva ylhäältä avautuvasta maisemasta. Ihmiset asuu täällä aika kurjissa oloissa, tai sitten emme ole nähneet vielä muuta kuin sivukylän ghetto-aluetta. Sekin selviää meille jatkossa.


Tämän yliopiston alue on tosi suuri ja todella kaunis. Pienet puistomaiset polut ja tiet vievät hienoille rakennuksille. Tämänkin löysimme ihan sattumalta kun kierreltiin puistoalueella. Sen voimme ainakin sanoa että rahaa tässä yliopistossa ei ainakaan ole säästelty. Mitään tämän kaltaista ei olla kyllä Suomen maalla nähty. Kaikki on niin viimeisen päälle hienoa ja puistoja ja istutuksia korjaillaan ja tehdään koko ajan. Opiskelijat istuivat puistoissa penkeillä ja nauttivat ihanasta aurinkoisesta säästä.

Nukuttiin viiden tunnin piristivät päiväunet ja lähdettiin etsimään kauppaa ja jotain purtavaa. Kaikki elintarvikkeet on kaupoissa Koreaksi ja mistään emme ymmärrä mitään. Mutta huomasimme, että ihmiset syövät täällä purkkiruokavaa johon lisätään kuumaa vettä. Meidänkin asunnon huoneen oven vieressä on vesiautomaatti, mistä saa sekä kuumaa että kylmää vettä. Tiedossa on siis neljän kuukauden mittainen nuudelijakso :) Meidän summassa ostetut kuppinuudelit olivat ihan hyvän makuisia. Hedelmiä ja vihanneksia täällä myydään tosi paljon ja ne näyttävät erittäin tuoreilta. Banaanit maistuivat oikeinkin hyviltä.
















Eli tälläiset kuulumiset ensimmäiseltä päivältä. Maanantaina on vaihtareille koulualueen esittely ja jotain puheita ja ruokailu. Sitä odotamme innolla, koska silloin pääsemme tutustumaan paremmin koulualueeseen ja myös muihin vaihreihin.

Jenni & Pipsa

Helsinki-Vantaa ...No turning back!

Heipähei!
Nyt on vihdoin koittanut se päivä mitä on kauan odotettu. Yli puoli vuotta sitten päätettiin mihin lähdetään vaihtoon, ja tuntui kuin siihen olisi ollut ikuisuus. Nyt se päivä on sitten koittanut! Huhhuh.

Jenni lähti Oulusta lentokoneella jo aamuvarhain ja Pipsa liittyi Jennin seuraan Helsinki-Vantaalla puolen päivän jälkeen. Jennillä oli 21kg tavaraa plus ainaki 13kg käsimatkatavaroissa, mutta eipä se mittään haitannu ku niitä ei punnittu. Pipsa pärjäs pakkaamisessa vähän paremmin (ihme kyllä) ja jopa alitti sallittavan rajan. 18kg plus käsimatkatavaroissa 11kg, joita ei myöskään punnittu, onneksi.

Käytiin vaihtamassa "vähän" (650€/hlö) paikallista rahaa eli Korean woneja. Käteistä saatiin molemmat yli miljoona wonia, eli aika iso nippu seteleitä. Mukava muutos elämään -> opiskelijabudjetista miljonääriksi, ei yhtään hassummin :) Toivottavasti muut Seouliin lähtijät eivät ole rahan tarpeessa, sillä nostimme koko puljun tyhjäksi.

Jenni sai tyttökavereilta läksiäislahjaksi Eloveena-puuroa, hapankorppuja, salmiakkia ja suklaata. Niistä riittää meille molemmille lohtua kun koti-ikävä iskee. Ostimme myös jenkkiä ja salamiakkia tax freestä. Meillä on myös jemmassa 1kg lätkäliikasalmiakkikarkkeja, joita voidaan antaa sitten maistiaisiksi kaikille rohkeille maistajille. Jenni aiko käyttää niitä myös muuhun tarkoitukseen; Pipsa on tunnetusti kova salmiakin himoitsija, joten kun olemme olleet maassa tarpeeksi kauan ja Pipsa on jo syönyt omat karkkinsa, Jenni myy niitä Pipsalle 1€/kpl. Voitto on taattu!

Ollaan syöty ja kahviteltu kalliisti täällä lentokentällä. Vielä olisi reilu kaks tuntia aikaa olla Suomen kamaralla ja seuraava päivitys tuleekin jo sitten Korean Tasavallasta.

Pipsa & Jenni

Yleistä Koreasta

Pääkaupunki: Seoul
Pinta-ala: 98 480 km2
Väkiluku 2005: 48, 4 milj.
Viralliset kielet: korean kieli
Valuutta: Won (KRW)