Jeonju 전주시

Päätimme vihdoinkin lähteä katselemaan jotain muuta kuin Seoulin kaupunkia. Kohteenamme oli Jeonju niminen kaupunki. Jeonju sijaitsee etelässä noin kolmen tunnin bussimatkan päässä Seoulista. Kyseinen kaupunki on ystävämme Qhon kotikaupunki ja hän toimikin meille oppaana koko viikonlopun. Pakkasimme laukut lauantai aamuna ja lähdimme matkaan puoli yhdentoista tienoilla. Tarkoitus oli kyllä lähteä jo yhdeksän maissa, mutta kuten jotkut tietävät, olemme hieman aamu-unisia. Hieman nauratti taas se tavaramäärä mitä kahdella leidillä oli mukana, mutta kaikki oli tarpeellista ;)

Päästyämme Expressbus Terminaaliin ojensimme Qhon tekemän lapun lipunmyyjälle johon Qho oli kirjoittanut "kaksi lippua Jeonjuun" koreaksi. Selvisimme siis ongelmitta lipun ostosta ja päädyimme oikeaan bussiin. Bussimatka kesti tosiaan sen kolme tuntia ja puolessa välissä oli "pissatauko".

Olimme Jeonjussa kolmen aikaan iltapäivällä ja ensimmäinen asia oli motellihuoneen metsästys. Koreassa on paljon motelleja, mutta hyvän motellin löytäminen voi olla vaikeaa. Onneksi Qholla oli jo yksi motelli mielessä ja majoituimme sinne.

Motellihuone kolmelle henkilölle oli yhteensä 75 000 wonia (45€) eli ei paljon mitään. Huoneessa oli mm. 2 LCD-televisiota, poreallas, tietokone, makuuhuone ja olohuone erikseen, ja kaikin puolin kaikki asiat kunnossa.

Lähdimme katselemaan tarkemmin kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Jeonjussa on mahtava vanha kaupunki. Kiipesimme pienelle kukkulalle katselemaan vanhaa kaupunkia ja mahtavalta se näyttikin. Takana horisontissa näkyi pilvenpiirtäjiä ja edessä vanhaa arkkitehtuuria. Suuri osa vanhoista taloista oli asuintaloja. Jotkut talot ovat nykyään matkamuistokauppoja ja ravintoloita. Todella nättejä!

Tunnelma tuolla kukkulalla oli todella rentouttava. Ilma oli raikasta ja näkymä upea. Kaupungin äänet vaihtuivat hiljaisuuteen. Kyllä siinä sielu lepäsi kun katseltiin kaunista maisemaa. Pois pilvenpiirtäjien keskeltä kauniiseen luontoon. Millon sitä onkaan viimeksi nähnyt taivaan noin selvästi? :D

Kävimme nauttimassa teetä yhdessä kivassa vanhassa Tea Housessa. Yleensä tee nautitaan lattialla istuen, mutta Jenni ei tykkää istua lattialla, joten istuimme ihan oikean pöydän ääressä. :) Tee paikan pihassa oli tosi vanha puu. Sen sanottiin olevan 600 vuotias.

Kiertelyn jälkeen meille alkoi tulla nälkä ja olihan kellokin jo kuusi. Jeonju on kuuluisa ruoasta nimeltään Bibimbap. Tällä kertaa Jennillä kävi huonompi tuuri ja söimme lattialla istuen. Siinä kyllä kerkiää pylly puutua ja jaloista lähtee tunto ennen ku on saanu lautasen tyhjäksi. Kait sitä pitäis jotenkin opetella ja tottua siihen, sillä monessa paikallisessa kodissa syödään lattialla istuen. Perinteisesti perheenjäsenet myös nukkuvat lattialla ohuen peitteen päällä, mitä me emme vielä ole koittaneet. Mutta kuitenkin, bibimbap oli hyvää ja vatsa tuli täyteen.

Bibimbap on saanut alkunsa siitä, että kaikki tähteet on vaan sekotettu yhteen ja tsadaa siinä on bibimbap. Yleensä tämä on siis kasviksia, riisiä, lihaa, kananmunaa ja chilitahnaa sisältävä ruoka, joka tarjoillaan kuumassa padassa.

Illalla lähdimme kokeilemaan korealaista Night Club -elämää. Olemme jo kauan halunneet käydä kunnon yökerhossa, joka poikkea suomalaisesta versiosta ihan täysin. Kun menimme sisään tarjoilija saattoi meidät pöytään ja maksoimme hänelle 30 000 wonia, eli 6€/hlö. Saimme oluet ja hedelmiä pöytäämme ja jäimme seuraamaan tilannetta. Tämä clubi on siitä erikoinen, että kaikki on tullut etsimään seuralaista itselleen. Asiakas voi maksaa tarjoilijalle ja pyytää tätä tuomaan jonkun tytön pöytäänsä johon hän voisi tutustua. Jos kemiat ei oikeen kohtaa, sitten sanotaan hei hei ja uutta putkeen. Seurasimme kahta meidän lähellä istuvaa nuorta miestä (+20v) jotka "tilasivat" naisia pöytäänsä jatkuvalla syötöllä. Toinen outo asia tässä clubissa oli se, että kaikki kuuntelivat ja tottelivat mitä DJ sanoi. Jos DJ käski tulla tanssimaan, kaikki menivät. Sama oli myös jos DJ käski poistua tanssilattialta. Outoa :) Me kuitenkin saimme tarpeeksemme korealaisesta yökerhosta jo yhden oluen jälkeen ja palasimme motelliimme.

Seuraavana päivänä luovutimme huoneen klo yksi ja tarkoitus oli tavata Qhon vanhemmat. Menimme taksilla hänen kotiinsa ja meidän harmiksemme vanhemmat eivät olleet kotona. Jätimme painavan laukkumme terassille ja lähdimme syömään. Kävimme vähän kiertelemässä Qhon kotikulmilla ja lähdimme takaisin Seouliin.

Tämä kuva on otettu ihan läheltä Qhon kotia.

Kuten jo aikaisemmin kerroimme, matka Jeonjuun kesti sen kolme tuntia. Paluumatkaan meillä meni viisi ja puoli tuntia. Tiet täyttyivät autoista ja juutuimme ruuhkaan moneksi tunniksi. Qho sanoi ettei tuollaisia ruuhkia näy edes juhlapyhinä. Mistä lie olivat tulossa..

Jeonju oli todella halpa kaupunki. Kokonaisuudessaan meillä meni rahaa vain 60€/typykkä, sisältäen matkat, ruoat, majoituksen ja taksilla rälläämisen. Ihanaa!!

Laskujemme mukaan meillä on vielä kolme viikkoa ja kuusi päivää vaihtoa jäljellä :) Taitaapi tulla kiireelliset viimeset viikot. Vielä olis kaksi esitelmää, kaksi testiä ja neljä koetta jäljellä sekä ihanat Suomen Itsenäisyyspäiväjuhlat ensi torstaina suurlähettilään kotona. Mitähän sitä aikois pukea päälle?? Odotamme kovasti jos siellä olisi jotain Suomalaista ruokaa!! Nam... poronkäristystä vaikkapa :D Mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Meille ei kauheasti tule tänne postia ja tänään yllätyimme kahdesti kun kävelimme postilaatikkojen ohi. Ensimmäinen posti oli meidän asuntolan henkilökunnalta ja se sisälsi käsidesiä ja hengitysmaskit. Pitäisköhän meijän jo alkaa huolestua tästä possulenssusta?? Joku oli kuulemma sairastunut meidän kerroksestamme. Huomenna myrkyttäjät tulevat taas desinfioimaan koko rakennuksen sillä olemattomalla savulla, vai mitä se nyt onkaan.
Toinen paketti oli paljon mukavampi. Ihanat tytöt, Kirsi ja Henna Kauhavalta, oli kirjottanu meille kirjeen ja mukana tuli myös veikkauksen joulukalenterit. Mahtavaa!!!! Aletaan raaputtaan niitä toisesta suunnasta, eli 24:sta alkaen. Näin voidaan laskea kuinka monta päivää on vielä jäljellä täällä Korean maalla. Tuhannesti kiitoksia tytöille! <3

Ihanan halpaa!

Olipa kerran hyppytunti jolloin ei ollut mitään tekemistä. Olemme puhuneet alusta asti kun tänne tulimme silmälasien hankinnasta ja näön tarkastuksesta. Kuultiin että se on täällä todella edullista verrattuna kotimaan hintoihin. Käytiin tiistaina muutamassa putiikissa sovittelemassa laseja, mutta englanninkielen puhuminen näytti olevan vähän hakusessa monella myyjällä. Vihdoin löysimme liikkeen jossa oli sekä kivoja silmälaseja että asiantunteva myyjä. Kysyttiin myyjältä että osaatko puhua englantia ja hän vatsasi "little little", mutta todellisuudessa meillä ei ollut mitään vaikeuksia kommunikoinnin kanssa. Vähän aikaa hiplailimme siinä kehyksiä ja kihitimme kun Jenni näytti niin hassulta lasien kanssa. Jennillä on ollut vaan yhdet lasit, hengettömät sellaiset ja nekin oli vaan lukemiseen tarkoitetut.

Vihdoin löysimme suosikkimme ja istuimme näöntarkastus-penkkiin. Tarkastus kesti noin 5-10min ja oli erittäin ammattitaitoista. Laitteet olivat viimeisen päälle hienot ja nopeat. Molemmilla tyttösillä oli hieman huonontunut näkö, joten uudet lasit tulivat aivan tarpeeseen.

Kehykset, linssit, näöntarkastus ja silmälasikotelo tulivat maksamaan n.60€ ( 100000 W ) kummallekin. Ihana kun jotain saa oikeasti halvalla, mutta silti laatu ja palvelu on hyvää. Ja kaiken lisäksi meidän molempien lasit valmistuivat muutamassa tunnissa.















Nyt sitten vaan totuttelemaan uusiin laseihin :)

Tässä pikaisesti otettu kuva teille.

Toinen hyvä esimerkki halvoista hinnoista on kun Jenni kävi kampaajalla muutama viikko sitten ja otti värjäyksen ja leikkauksen hiuksiinsa. Tämä koko toimenpide tuli maksamaan 40 000W eli n. 24€. Mahtavaa! Pieni jännityshän siinä kampaajanpenkissä iski pintaan kun yhteistä kieltä ei ollut kampaajan ja asiakkaan välillä. Loppujen lopuksi kaikki selvisi ja Jenni sai erittäin kivan tukan ja vielä halvalla.

Kyllä jää ikävä näitä Korean hintoja kun palataan Suomen kamaralle.

Ruisleipää ja salamiakkia!

Kauhiasti on taas tapahtunut Korean maalla ja talvikin kolkuttelee ovella. Kerrataampas vähän mitä ollaan touhuiltu täällä.

Maanantaina 26.10 oli luvassa kansainväliset ilotulitus- kilpailut. Matkustimme Jenni, Pipsa ja Qho tunnin bussilla Hanriverille 63 kerroksisen pilvenpiirtäjän juurelle katsomaan kun Kiina, Kanada ja Korea ottavat mittaa kellä on hienoimmat ilotulitteet.
Noh, hommahan meni sitten loppujen lopuksi niin, että kun saavuimme paikalle siellä ei ollut ketään. Muutama hassu ihminen siellä sun täällä istumassa nurtsilla. Meitä oli varotettu ruuhkista ja ihmispaljoudesta, joten olimme vähän hämillämme. Qho soitti paikalliseen info-puhelimeen, jossa osataan vastata kaikkiin kysymyksiin. Hänelle kerrottiin että kilpailut oli peruttu sikainfluenssa-epidemian takia, koska on liian suuri riski kutsua miljoona ihmistä samaan paikkaan yhtääaikaa.
Joten, päätimme pistää pystyyn oman valoshown. Löysimme Hanriverin varrella olevalta kioskilta tähtisädetikkuja ja roomalaisia kynttilöitä. Meidän ilta oli pelastettu :)


Nyt jälkeempäin kun tarkastelimme ilotulituskilpailun nettisivuja uudelleen, huomasimme, että oltiin oltu kuukauden myöhässä. Ne ois pitäny olla 26.9..
Voivoi, näinkin voi käydä kahdelle tohelolle :) Mutta meillä oli silti kivaa!

Keskiviikkona 28.10 osallistuttiin hienoon Turismi-aiheiseen konfferenssiin, joka pidettiin Coex-kauppakeskuksen hotellissa. Olimme siellä Itävaltalaisen opettajamme kutsusta, joka näkyy Jennin kanssa samassa kuvassa. Tapahtuma oli erittäin hieno. Kuuntelimme luentoa turismista ja lounastimme opettajamme, luokkakavereidemme ja muiden konfferenssivieraiden kanssa.

Luonaaksi meille tarjottiin 7 ruokalajin lounas, oli kuulkaas hienot sapuskat :) Meinas mennä tavallisella tallaajalla haarukat ja veitset sekaisin. Muistoksi konfferenssista saatiin mukavat läppärilaukut ja matka-adapterit. Professorimme kutsui meidät konfferenssiin, koska halusi tutustuttaa meidät bisnes-maailmaan, ja mikäs sen parempi tapa tutustua kontaktien tekoon kun mennä itse paikanpäälle.

Torstaina 29.10 Jennin äiti Irene ja poikakaveri Tommi saapuivat Seouliin yhdeksi viikoksi. Yövyimme Dongdaemun hotellissa joka sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta. Kolusimme yhdessä läpi Seoulin nähtävyyksiä ja testasimme myös parhaimmat shoppailupaikat. Oli mahtava saada kylään vieraita Suomesta ja varsinkin kun heillä oli matkalaukut täynnä suomalaista karkkia! Voi sitä riemun määrää kun nähtiin se karkkimäärä. Ei lopu ihan heti kesken. Lisäksi äiti oli tuonut mukanaan ruisleipää, meetvurstia ja juustoa. Ihanaaaaaaaa! Korealaisethan eivät tiedä mitään leipäkulttuurista. Täällä syödään aamupalaksi keittoa ja riisiä. Jos satut löytämään leipää täällä kaupasta, se on aika suurella todennäköisyydellä kuorrutettu sokerilla. Kerran otimme koulumme kahvilasta hodarin näköisen jutun, jossa oli nakki välissä ja ketsuppia päällä, mutta yllätysyllätys sokerikuorrutuksella. Ei ole mitenkään meidän länkkäreiden makuun tollanen ruoka.
Tutustuimme Irenen ja Tommin kans myös paikalliseen ruokakulttuuriin, mutta hyvin varovasti. Syötiin korealaista cutlettia eli kuorrutettua pihviä riisin kans. Kävimme myös muutaman kerran grillaamassa herkullista possun lihaa meidän lempiravintolassa, ja kylkiäiseksi maisteltiin myös paikallista olutta ja sojua. Soju on 20%vol. viinaa, vähän kuin vedellä lantrattua vodkaa. Ei mitään herkkua, mutta näyttää maistuvan paikallisille. Ja hintaa yhdellä puolen litran pullolla on vain 1500W eli alle euron pullo. Puikoilla syömistä ei ihan viikossa ehdi oppia, mutta hyvin se näytti sujuvan silti.

Jenni ja Tommi teetti muotokuvan Insadongissa. Paikallinen katutaiteilija oli tosi innoissaan piirtämisestä, koska länsimaalaiset ihmiset ovat Seoulissa vielä aika harvinaisia. Oli varmaan mukava piirtää välillä jotain muutakin kuin aasialaisia piirteitä. Olimme tyytyväisiä hassuun kuvaan joka koristaa myöhemmin Tommin ja Jennin olohuoneen seinää :)

Jenni nautti paljon viikostaan vieraiden kanssa ja koti-ikävä tais vähän kasvaa vieraiden lähdettyä.

Nyt on kuitenkin taas aika keskittyä koulunkäyntiin. Edessä on monta ryhmäesitelmää, joihin täytyy paneutua kunnolla. Meillä on enää 6 viikkoa Koreaa jäljellä, joten nyt on viimeinen mahdollisuus lähteä katsomaan Koreaa pääkaupungin ulkopuoleltakin. Suunnitelmissa on lähteä käymään Busanissa, joka on Korean toiseksi suurin kaupunki. Joulukuun alussa olis aikaa mennä käymään ystävämme Qhon kotikaupungissa Jeonjussa. Mutta kuitenkin ensin hoidetaan alta pakolliset kouluhommat. Sen takiahan me täällä olemmekin :)

Tänään 7.11 meidän asuntolassamme kävi jonkun sortin desinfionti-ryhmä, joka desinfioi koko talon sikainfluenssan varalta. He kävivät joka huoneessa suihkuttamassa jotain ainetta, että pöpöt ei leviäisi. Sepä jää nähtäväksi toimiiko myrkyt vai ei. Täällä ollaan todella varovaisia influenssan varalta ja se on ihan hyvä juttu. Jopa vesipullon kyljessä jaetaan desinfiointipyyhkeitä.

Lopuksi muutama kuva mukavalta viinikurssiltamme. Uskokaa tai älkää, koulussa on kivaa :)