Chuseok - viikonloppu

Heipähei, täällä kirjoittelee Jenni. Nyt on mun vuoro kirjoitella blogia, koska Pipsan täytyy keskittyä huomiseen markkinointiesitelmäänsä. Mun esitelmä oli jo maanantaina ja se meni tosi hyvin :)

Nyt on takana päin Korean suurin juhla-aika, Chuseok (Thanksgiving), joka kesti koko viikonlopun. Perjantaina oli koulukin peruttu tämän juhlan takia. Kerrataampa vähän miten meidän Chuseok sujui.



Keskiviikkona saimme kutsun hienoon juhlaan meidän korealaiselta professorilta. Hän antoi kutsun yhden päivän varoitusajalla ja juhla oli jo torstaina. Hän vain sanoi että "dress up" ja olkaa paikalla Lotte Hotellissa klo 18.15. Siitähän seurasi paniikki; ei meillä ole mukana täällä mitään juhlavaatetta. Lähdimme äkkiä shoppailemaan Dongdaemunin ostoskeskuksiin tyttöjen kans. Pipsa löysi itselleen hamosen, mutta minä en löytänyt mitään. Etsin jotain yksinkertaista mekkoa, mutta täällä ei näköjään käytetä yksinkertasia ja simppeleitä vaatteita. Päädyin sitten vanhaan mekkooni, joka kyllä toimi juhlassa ihan hyvin.

Menimme taksilla Lotte hotellille ja liikenneruuhkan takia olimme jo pahasti myöhässä. Päädyimme ottamaan taksin, koska ajatteltiin että se on nopeampi ja helpompi vaihtoehto. Eipä ollutkaan, varsinkaan kun maassa on alkamassa kaikille vapaa viikonloppu ja jokainen on menossa autollaan johonkin suuntaan. Seuraavalla kerralla kun on kiire, otetaan varmasti taksi. Noh, saavuttuamme perille pihalla oli vastassa hotellin henkilökuntaa puvut päällä ja he aukaisivat meille taksin ovet ja ohjasivat sisälle. Sisällä oli pianomusiikkia ja kokolattiamatot. Siinä vaiheessa tuli kyllä aika tärkeä olo. Pojat olivat saapuneet hotellille jo ennen meitä, ja he olivat joutuneet vuokraamaan puvuntakit hotellista. Menimme yhdessä yläkertaan, ja siellä meille vasta selvisi mikä tilaisuus on kyseessä. Olimme kutsuvieraita Nigerian itsenäisyyspäivä-juhlaan. Ruoka oli mahtavaa, viini oli hyvää, ja seura vieläkin parempaa. Mikäs siinä sitten ollessa :) Kuulimme että paikalla on myös Suomen suurlähettiläs, mutta emme päässeet tapaamaan häntä, koska hän ehti poistua juhlista ennenkuin löysimme hänet.


Kuvassa keskellä on professorimme jolta saimme kutsun juhliin. Kuvassa on edustettuna monta maata; Suomi, Ruotsi, Turkki, Saksa, Liettua ja Korea.

Kokonaisuudessaan juhlat olivat erittäin onnistuneet ja ehdottomasti hienoimmat, missä olemme ikinä olleet.



Perjantaina herättyämme menimme tämän asuntolan vieressä olevan kaupan pihalle aamupalalle. Huomasimme, että koko asuntola on tyhjä, kadut ovat tyhjät, kauppa on tyhjä, autoja ei näy missään. Ihmiset olivat siis karanneet kotikaupunkeihinsa viettämään Chuseok-juhlaa perheidensä pariin. Oli hauska huomata miten tämänkin kokoinen kaupunki voi joskus hiljentyä.

Sehän ei tietenkään meitä haitannut mitenkään, koska se tarkoitti sitä että meillä on viikonloppu aikaa opiskella. Kaupat olivat kiinni ja mitään muutakaan tekemistä ei ollut. Tehtiin tosi ahkerasti esitelmiämme. Hyvä me!

Mää sain perjantaina tosi ihmeellisen puhelun. Joku tyttö soitti minulle (Kim chon sjuu tai jotain sinne päin :)) ja kysyi olisinko halukas lähtemään hänen kanssaan korealaiseen museoon sunnuntaina. Hänen englanninkielen taitonsa ei ollut mitenkään järin hyvä, mutta päätin kuitenkin suostua ja lähtä hänen kanssaan. Puhelun jälkeen mulla ei ollut hajuakaan miksi hän halusi lähteä minun kanssa, kuka hän oli, tai mikä oli reissun idea, mutta sehän tulisi selviämään mulle sitten sunnuntaina. Kerroin tälle tytölle, että mulla on kaveri jonka haluaisin ottaa myös mukaan (pakko oli tietenkin sotkea Pipsakin tähän hiukan hämärään hommaan) hah.
Kerroin, että meillä molemmilla on vaaleat hiukset ja sovimme että tapaamme asuntolan edessä sunnuntaina klo 12. Puhelussa tuli nimittäin ilmi, että hän ei ollut ikinä edes nähnyt minua, joka oli vielä piste iin päälle tähän hämärääkin hämärämpään juttuun.

Sunnuntai koitti ja tapasimme tytön asuntolan edessä klo 12. Siinä vasta tuli ilmi että hän oli meidän yliopiston lehden yksi kirjoittajista ja hän halusi tehdä minusta jutun koulumme lehteen. Ja koska olin pakottanut Pipsan mun mukaan, lehtijuttu tullaan tekemään meistä molemmista. Menimme metrolla Gyeongbokgung-palatsille. Palatsin pihalla oli menossa korealainen seremonia ja saimme räpsästyä siitä myös kuvia.



Seremonian jälkeen menimme palatsin vieressä olevaan museoon. Museon pihalla meille paljastui että menemme maalaamaan perinteisiä korealaisia maskeja. Se on erittäin suosittua täällä. Lehtityttö halusi ottaa meistä kuvia kun maalaamme naamareitamme. Se oli hauskaa!! Oli niin mukavaa päästää sisäinen lapsi valloilleen :) Saapas nähdä millainen lehtijutusta sitten tulee.

Maalauspaikka oli täynnä lapsia.



Lopputulos - me ollaan niin taiteellisia

Maanantaina oli sitten vuorossa tapahtuma jonka järjesti IFCC, eli International friendship and culture club. Mentiin koulumme kampus-alueelle klo 18 ja siellä meitä odotti iloinen porukka korealaisia opiskelijoita. Illan tarkoituksena oli tehdä korealaista perinneruokaa Bibimbobbia, viettää yhdessä aikaa vaihtareiden ja järjestön ihmisten kanssa, kuunnella musiikkia ja pelata korealaisia perinnepelejä. Mää en oikeen tykänny ruoasta, mutta Pipsalle se kuulemma maistui. Aina pitää muka teeskennällä että tykkää :) Mutta ei saa kertoo sitä korealaisille.

Kaikki ainekset vaan sekasin ja ääntä kohti. Riisia, kaiken maailman kasviksia ja maustekastiketta. Yleensä tätä ruokaa syödään kuulemma lihan kanssa.

Pelasimme myös korealaista hauskaa lautapeliä ja potkimme paikallista "footbagia". Kivaa oli!


Tässä oli meidän pidennetyn viikonlopun tapahtumat. Nyt kohti uusia seikkailuja!

Annyeong-hi gaseyo! 안녕히 가세요