Seoul, What a lovely place!

Hieman on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta, mutta yritetäämpäs tässä muistella mitä ollaan tehty.

Ollaan tosi hyvin kotiuduttu tänne. Alkaa tuntua jo siltä, että oltais oltu täällä jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa kaksi viikkoa alkaa tulla vasta täyteen. Täällä on ehtinyt tapahtua tosi paljon kaikkea uutta ja mahtavaa. Ollaan saatu uusia kavereita, tutustuttu paikkoihin ja vietetty mukavaa aikaa.


Viime viikonloppuna oltiin ulkona muiden vaihtareiden kanssa. Menimme läheiseen pieneen baariin istuskelemaan iltaa, ja melkein kaikki vaihto-oppilaat olivat siellä. Juttelimme, tutustuimme toisiimme ja joimme paikallista olutta. Illan vaihtuessä yöhön menimme takseilla kaupunginosaan nimeltä Itaewon, joka on tunnettu lukuisista yökerhoista sekä länsimaalaisista ihmisistä. Oikeastaan Itaewonissa on paljon amerikkalaisia sotilaita, jotka ovat täällä armeijan komennuksella. Joten se on ainakin paikka missä me ei tunneta itseämme niin "erilaisiksi" verrattuna paikallisiin ihmisiin.


Olemme huomanneet sen, että ihan sama missä olemme kahdestaan tai mitä teemme, niin joku katsoo meitä AINA. Eli pitää yrittää käyttäytyä kunnolla. Varsinkin metrossa kun seuraa ihmisiä, niin kaikki tuijottavat meitä. Mutta katse ei tarkoita mitään pahaa, he ovat kuulemma vain uteliaita, koska olemme erinäköisiä ja värisiä. Vaalea tukka on täällä todellinen harvinaisuus. Eräs paikallinen opiskelija jopa sanoi, että meistä tulee tämän lukukauden aikana vielä kuuluisia yliopistoalueella. Olemme ainoat blondit ystävykset siellä :)

Me ollaan saatu paljon uusia kavereita, mutta yhdestä voisimme kertoa vähän enemmän. Kävelimme sunnuntaina kotia päin illalliselta ja edessämme kävelevä korealainen poika katsoi meitä hiukan oudosti. Hän hidasti vauhtia ja kysyi meiltä mistä ollaan kotoisin. Kerroimme olevamme suomalaisia, ja hän sanoi arvanneensa sen koska meidän puhe kuullosti niin tutulta hänen korvaan. Hän oli ollut juuri 7kk vaihto-opiskelemassa Virossa, joten tämän takia hän tunnisti suomenkielen. Se oli erittäin hauska sattuma, koska se tapahtui keskellä pimeää sivukujaa keskellä ei mitään. Tämän pojan nimi on Qho Lee ja olemme olleet Qhon kanssa paljon tekemisissä siitä lähtien. Hän on ollut todella kiltti ja auttanut meitä paljon; mm. kännyköiden hankinnassa. Koska paikalliset eivät puhu englantia, oli hänen apunsa korvaamaton kännykkäkaupoissa.


Tässä meidän puhelinnumerot: Pipsa +821058480787 ja Jenni +821058112405
Voimme vastaanottaa puheluita, mutta ilmeisesti tekstarit ei tule perille.

Ostimme yhtenä iltana iltapalaksi korealaista erittäin suosittua pikaruokaa. Sitä myydään joka kadun kulmalla, mutta emme tiedä miksi niitä kutsutaan. Upporasvassa keitettyjä vihanneksia, perunaa, ja mitä nyt ikinä niistä paljastuukaan sisältä sekä annoksen päälle kaadetaan chilikastiketta. Noh, päätimme kokeilla niitä joten ostimme molemmat annokset mukaan ja tulimme asunnollemme syömään. Maku oli erittäin outo ja vaati aluksi totuttelua. Kun vihdoin päästiin edes vähän kiinni makuun niin Pipsan ruoasta löytyi pieni ylläri. Pipsa kiljaisi aika kovaan ääneen, koska säikähti näkyä. Siellä oli mustekalan lonkero, jota emme todellakaan osanneet odottaa. Menetimme täysin ruokahalun ja samalla teitettiin myös ruoat roskiin. Tämän kokemuksen jälkeen ollaan kierretty kyseiset ruokakojut kaukaa.


Hauskaa kun täällä kaikki ruoka laitetaan pussiin. Tältä siis näytti meidän iltapala.

Olemme aloittaneet opiskelun erittäin ahkerasti!!
Luimme läksyjä sunnuntaina yli 3 tuntia. Eli olemme olleet todella reippaita. Yksi mielenkiintoisimmista kursseista mitä valitsimme on wine sommelier management. Kurssilla käydään läpi viinien historiaa, valmistusta ja pääsemme myös maistelemaan erilaisia viinejä. Opettajana meillä on ranskalainen viini-professori, joka varmasti tietää kaiken viineistä. Tässä hauska kuva teille meidän luokkahuoneesta. Pulpeteissa on valmiina sylkykupit viininmaistelua varten, ettei vahingossakaan nielaista yhtään kulausta :)











Tänään päätimme lähteä koulun jälkeen pienelle sightseeing-kierrokselle. Ensimmäisenä kohteena meillä oli Itaewon, jonka halusimme nähdä myös päivänvalossa. Se oli pieni paikka. Kiertelimme ympäriinsä ja napsästiin myös muutama kuva.

Me ei oikein ymmärretä paikallista tapaa parkkeerata autoja. Autot ovat aina mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten tämäkin. Joskus saa ihmetellä ovatko kuljettajat tulleet takakontista pois, koska autot on survottu niin pieniin rakoihin.

Moulin Rouge ja SIMO HAIR.. Mielenkiintoisia nimiä näillä pienillä putiikeilla :)

Seuraava kohteemme oli kaupunginosa nimeltä Seoul Station. Siellä oli paljon isoja hienoja rakennuksia, mutta ei paljon nähtävää. Tai ainakaan emme löytäneet mitään muuta kuin McDonaldsin ja Pizzahutin. Tässä kuitenkin muutama kuva huikeista isoista rakennuksista.



















Viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin paikka missä kävimme tänään, oli Myeong-dong.
Olemme käyneet siellä jo kerran aikaisemmin ja se on todellinen shoppaajan paratiisi. Muutenkin sieltä saa semmoista ison kaupungin tuntua. Myeong-dong on kuuluisa sen pitkistä ostoskaduista, joita menee ristiin rastiin keskustassa. Kadulla on aina molemmin puolin liikkeitä useissa kerroksissa, sekä kävelyväylällä paljon kojuja joissa myydään kaikenlaista ruokaa ja tavaraa. Se on myös suurimmaksi osaksi erittäin halpa paikka, koska kilpailu on kovaa. Näimme myös Cuccin ja Chanelin liikkeitä, jotka eivät tietenkään ole halpoja eikä meitä varten. Mielummin ostamme laukkumme ja kenkämme katukauppiailta 6 eurolla.







Kello alkaa lähenemään jo kahta yöllä, joten jatketaan kirjoittelua joku toinen kerta. Yritämme ehtiä päivittelemään tätä sivustoa hiukan useammin :)